Olema voi nollituttaa päiviämme mollituttaa ellei huumor heräile ilkikurii peräile. Yhtäsamaa enemmälti siitähän se syntyy jälti alta pois ja esille kivanruuhta vesille. Naamansilmet keventäen suuta korviin leventäen meno alkaa maistua juro jurnu taistua. Itsehän sen päiväns pilaa huolia jos varjois hilaa tyylin tarve muuttua eikä heitoist suuttua. Lupsakkuus on ihastusta minimoiden vihastusta naurunpyrsket kaihtamat löytöänsä vaihtamat. Siin ei tarvi yksin olla äkist luona isomp holla tulijoita riittäen viehkovoimaa kiittäen. Purkaa saa siin huoltenkerät viskoin hiiteen nurjainperät eleskellään mukavast luonnikkaisen sukavast. Räpsäkkyyttä rintarankaan mustuuksia tieltä vankaan näin ei nauru unehu sielu synkist punehu. Tänään ehk viel tyhjii sanoi hiljaisia haun anoi josta sopii ponnistaa kerranhan se onnistaa. Ellei paras satu sihtiin näinkään vielä joudu lihtiin alkunylky hoidettu ratakiskot voidettu.
Pentti Pohjola 20060926 (20060926) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu