Vanha tulee vilukissaks edelteet on menneet lissaks helteel kesäl nuuppasi pilveksehen tuuppasi. Nyt on sitten eripäisest verenkierto lähes jäisest sormii sisäl paleltaa ihmetyksel valeltaa. Tällaiseksko rusinoitu hiies hommelien hoitu päiväst toiseen marhaillaan niukkuuksia tarhaillaan. Enempiin ei ole otet useiskohdin kyttää sotet jumittaen juttuja raahain ruotuun luttuja. Pilalmenoo, tuota piisaa kömpelyyteen henges viisaa moottor kyllä murisee laakereis vaan jurisee. Ei kyl syytä oloo sättii painoo reppuun turhast mättii huonoist täytyis luopua ilonvalost juopua. Nää on tosi tarinoita ilman laadun marinoita kuulostais vaik kummalta sävytteeltä tummalta. Lahjaks saaduil läpsytellään tohveleissa käpsytellään neuvottoman roolissa pelkkää vettä boolissa. Ulompana, mitä mielis hankautuen olonpielis tunkantuntuu nenässä eteenpääsy tenässä. Hölpöttelen kaikenmoista paikanpääl ja etääl noista kunhan kynäl kyytiä tyhjempääkin ryytiä.
Pentti Pohjola 20060925 (20060925) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu