Kukaanhan ei täysin yksin vakkei monest käsityksin läheisyyskin riittelee siitä siunain kiittelee. Ympyrät meil erilaiset tavoittelut onneen maiset henkipuoltaan hukkaamat ruuhta karil pukkaamat. Sopeutuma antaa voimaa tuolloinhan ei ketään soimaa etsii uusii liitteitä odottamat kiitteitä. Auttohalu kullanarvos lutvihuttuu moni tarvos ilman sielun kipua ärsennyksiin vipua. Elämässä valoo varjoo kiiteskellään tullut tarjoo pienemmästkin pukattuu unehuttaa hukattuu. Mallisest ei aina aarru hopeoidun komeest kaarru näinkin tietää toimensa valitessa loimensa. Havitellen taivaalt kuuta pyyhää peräst harminluuta noituu jopa syntymää ryteikköhön ryntymää. Vuosiinpäästä päästen tuosta mieli alkaa hereest juosta unohtuilee köpsäilyt tyhmenteiset löpsäilyt. Parast juuri terveenpäivät että taudit etääl jäivät aiemmista opittu sil juur sieluu tropittu. Riittäisi vaan kaikil kivaa edunsuuntaan riitost hivaa lahjaksemme tulleesta niukast sekä pulleesta.
Pentti Pohjola 20060920 (20060920) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu