Lahjaks saatui elonpäivät yksi kerral taaksejäivät älyttäisiin kiitellä sormii toisiins liitellä. Kullakin on oma annos mitattuna tarkast kannos hippuukaan ei ylitet rutisteista sylitet. Jelppareitkin haluaisi ettei nurja kaluaisi turvantunne mielessä sorjansanoi kielessä. Ikä lykkää polul rajoi vähennellen kaver-ajoi omissansa nuuhimaan ajatteisest puuhimaan. Terveys se kaiken määrää että hetkens hommis häärää se jos puuttuu kupeelta lakkaa tuntuun upeelta. Moni kokee, vääräs junas nyt ei hehku posket punas täytyis kannoil kääntyä vatupassist sääntyä. Reppuun laittuu yht sun toista perustaista, jot ei poista kannettavaa kasaantuu voimainvähät hasaantuu. Silti riemuin rallatellen osin jopa pöksyis pellen ankeaansa kaventaan näköpiirii laventaan. Vuottenpaljois, sormi suussa hedelmät on hukas puusta miten tuolleen tapahtui paimentainkin vapahtui. Aatos alkaa haristua nimet mielest karistua ei saa moista pelätä tuhmenne ei selätä.
Pentti Pohjola 20060912 (20060912) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu