20060912 Jättölaineissa

Lanttuumas kun hieman kulkee
rautakangelt itsens sulkee
ettei erhe yllätä
polult poikkee pyllätä.
Vähäisii kyl reipastelut
hikevistä niskaankelut
metrisesti vähissä
siitkin suppuu nähissä.

Onneks vielä jaloillansa
umpisest ei aloillansa
kipinä kyl huonoa
raitil ei näy kuonoa.
Lankkulatjal läpsyttelen
äijäpaha käpsyttelen
vilu ettei väijytä
peruseloo häijytä.

Mielisest et ilonpuolla
nynnerteisiin vielä kuolla
toivost aikaa annetaan
hervonheikois kannetaan.
Yksitasoi eduntuulet
reunoilt alhaal usein huulet
jos tuo jousto kaukeni
rotko suruil aukeni.

Horjuvaista matkanteko
silti nousee riimeist keko
hanurilkin hämmentää
ettei olons alle jää.
Illantullen valmiiks naatti
niskaparan tyynyynsaatti
ärsyt irti pollasta
alkain huomen nollasta.

Kehänkiertoo yhdenlaista
piirenny ei siihen naista
orpopojan valssissa
viileet tuulet halssissa.
Eipä auta näissä itku
riitaisten vaan poieskitku
joukon hännil jurottaa
antipaloi kurottaa.

Pentti Pohjola 20060912 (20060912) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu