Lanttuumas kun hieman kulkee rautakangelt itsens sulkee ettei erhe yllätä polult poikkee pyllätä. Vähäisii kyl reipastelut hikevistä niskaankelut metrisesti vähissä siitkin suppuu nähissä. Onneks vielä jaloillansa umpisest ei aloillansa kipinä kyl huonoa raitil ei näy kuonoa. Lankkulatjal läpsyttelen äijäpaha käpsyttelen vilu ettei väijytä peruseloo häijytä. Mielisest et ilonpuolla nynnerteisiin vielä kuolla toivost aikaa annetaan hervonheikois kannetaan. Yksitasoi eduntuulet reunoilt alhaal usein huulet jos tuo jousto kaukeni rotko suruil aukeni. Horjuvaista matkanteko silti nousee riimeist keko hanurilkin hämmentää ettei olons alle jää. Illantullen valmiiks naatti niskaparan tyynyynsaatti ärsyt irti pollasta alkain huomen nollasta. Kehänkiertoo yhdenlaista piirenny ei siihen naista orpopojan valssissa viileet tuulet halssissa. Eipä auta näissä itku riitaisten vaan poieskitku joukon hännil jurottaa antipaloi kurottaa.
Pentti Pohjola 20060912 (20060912) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu