Hyvilläni vähäst olen eristeistä polkuu polen kiva sana ilostaa murheen jättää nurkantaa. Tunto iän hapertama virheliikkein napertama onnistus ei kympissä monet tovit tympissä. Itse olen eristynyt rautakangest teristynyt ulkopuolle joutunut paitsiooni soutunut. Epäily ain ensiks herää tylsistäen ootonterää miten missään menestyis luottopuol et enestyis. Rohkeudelt olen raukka usees lähdös sonnanhaukka kuvitteet kun käskyttää etääl maalin kympist jää. Pakko tarpoo tällä tiellä henkisest väh tuskanhiellä ruumenistaan siilata tylsyyksiään viilata. Ei kyl huumor täysin hukas varmaan vähän piilokukas silti troppii innoitteel arjenkulun pinoitteel. Ikä kohta kasikasi pisteitä ei puuhast raksi laittaa siltkin matkalle riimitysten jatkalle. Ulkopuolt oon karu köyhä yhteisyyteen side löyhä helpoin huikku taivaltaa minimist kun eväit saa. Nöyryydest en koskaan luovu imartelust ikin juovu arkipäiväst pälläilen värssynvähii tälläilen.
Pentti Pohjola 20060902 (20060902) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu