20060830 Untoiluita

Vanhan monist vaiettava
hiljaiseksi aiettava
ettei pötyi pupise
kaikel kansal jupise.
Linjassa ei aina hommat
vartoilevat huikuil kommat
sudensuita salliissa
luonnollisest kalliissa.

Törmäyksiin joskus joutuu
mistä jatkaa, eteensoutuu
pelkäämättä peikkoja
jotka vaanii heikkoja.
Ansiot saa menoist puuttuu
soimo se jos esteel juuttuu
ylimennen ajassa
konseptit vaik hajassa.

Mieli tarvii liikeradat
pungerteluun uudet ladat
vauhtivimmain työntelyy
ärhästelyyn ettei syy.
Unohdettais kullankiilto
hengenpuolta tullut viilto
ettei arvoo anneta
kaivoon vettä kanneta.

Järkisest jos kaikkee pitäis
epäuskon siemen itäis
rukkaset tuon naulahan
hirttosilmu kaulahan.
Saatu lahjoi monenmoisii
pälyillä ei kateest toisii
noilkin omat esteensä
piilonpuolen kesteensä.

Rikkaut on, olla, elää
kanteloisen sielus helää
säikkymättä törmyjä
asioina körmyjä.
Uusi päivä vanhan peittää
taakaks kerryn olalt heittää
laittuu palat kohtiinsa
napsakkuutta tohtiinsa.

Pentti Pohjola 20060830 (20060830) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu