Virkeys on rajallista ikäukol hajallista tuohon pakko tottua oli kuinka pottua. Kasikaksi kohta niskas siinä turhatkin jo riskas haparoiden haettu elonkylmää paettu. Riimejä siis innonpidoks arjenpulssin luoksesidoks eikä toppail uskalla kohtans äkist tuskalla. Menomieli, enstei etu sujuu vanhaltyylil retu närsyttelyt unohtuu versoin kulus aatospuu. Hitaus on, ikihaitta faktapuolten pinoonlaitta puolihuolet hosuttu kympist ulos osuttu. Näinkin nähdään asetelmat olemilla onko helmat järjenkanssa kamusti vaik sit vähän ramusti. Jos näit riimei joku tsiikaa yhdenlaista turhaa liikaa nää ei ookkaan runoja tuntein yhteenpunoja. Arkisii vaan oletteita sivuisuuden koletteita huumorin kyl muistaen livakastkin luistaen. Yksinolos, haitanhukat ettei pyöri ilost sukat puoleenkäännyt nollassa valjuus jäytää pollassa. Minämieli surkastunut onneens kun ei kurkastanut syitä tuohon hakemat itsevastuut pakemat.
Pentti Pohjola 20060826 (20060826) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu