Mikä meitä enest kiintää siellä onni hämyst siintää erilaisin askelmin passeloiduin laskelmin. Itsel tässä, riimit, soitto ääreenkäynti se jo voitto huolii helppo hukata pursi vesil pukata. Sulla omas, millä leikit tuntemukset lyötyy veikit kaikhan jotain harrastaa aatteluksiin tarrastaa. Ei ees aina, etäsmenoo jopa kotituolin kenoo rattaat alkaat rullata älynmaata mullata. Toimettomuus, ilonhauta yläkerta ponnist auta nöyremmäksi opeta ylikerjuu lopeta. Anna tyytymyksen tunne hontunta vaik vie se kunne eväst että pöydässä jyvii jetist löydässä. Kuuma kesä koitti mieltä rimpsuna kun valui sieltä liika helle harmitti sivuunväistyn varmitti. Pahensivat metsäpalot naapurmaasta lähtöalot sumunsivat maiseman lykkäin kauheen haiseman. Raitist ilmaa nyt on täällä uhka silti uusist päällä älkää tänne sysikö elonvaloo nysikö. Lorinaa ei taivaalt tipu umpikiinni siellä vipu ester että märkisi rutikuivan särkisi.
Pentti Pohjola 20060825 (20060825) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu