Joka päivä kullanarvos ol sit minkäsortin tarvos hyvihimme pyritään unohtaissa tyritään. Ihminen on, särkyruukku kateiseenkin usein kuukku toinen pärjää, minä en huolekseni otan sen. Opiskellut näkee toisin housuissansa mielin oisin vaan tää lotkuus lukonnut ränsisteiseks tukonnut. Narisija, sehän olen etuisuudet jalkoin polen tehkää ketkä jaksatte urheisuudel maksatte. Toki heillä kaikki hyvin löytyneenä sydänsyvin perhe, lapset, rikkaus yhteisöhön tikkaus. Vastuit vailla orvot unkaa omis turhis päiväns hunkaa että rinta rauhoittuis moitteitvailla nauhoittuis. Selitä nyt näitä kelle oman olons paras pelle niurasuulla niuhaaja kympin ohi viuhaaja. Harrasteita hamuellen selitteitä pamuellen mielialain matkassa. entisensä jatkassa. Käsikädes, eihän tuota tarvoskellaan lähes suota ohemmista etsien nollaisuutta metsien. Ylen helpost näin ei nyhdy korjuutoimiin tilas ryhdy ajanvirras ajautuu entisestkin vajautuu.
Pentti Pohjola 20060824 (20060824) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu