Puoluspuheen tässä pidän riimejäin kun yhä idän syytä noita suosia harteil paljon vuosia. Mitä muuta harrastaisi tuntemuksii varrastaisi sivus ruttuu levitän polkat valssit revitän. Oikeus kait orpo olla täällä syrjän kartanolla vähäisissään viihtyä eipä tarvi kiihtyä. Aina oltu itsenlähel matkanpäässä toistennähelt sen ei soisi suomivan tiukenteilla puomivan. Haasteluista aina pidin vaistonvarast hölöö idin nuo noit pentsan juttuja sekavii ja suttuja. Loppuinlopuks aina yksin kamut vaikka käsityksin mulle riitti vähempi arkisesti nähempi. Ei täs ollut koristeinen silopiirre soristeinen rostemmaksi roimittu joukkoon silti poimittu. Koulunkäynti väsytytti matkakin jo räsytytti läksyt ne jäi lukemat hoksoonlisää tukemat. Alemmuus on mielenpohjal harrasteihin innost ohjal mis ei loistoo vaadittu rimankorkuut laadittu. Näkerretty näillämielin keräelty herkin kielin vieläkin tuo tuotteisuus olkoon vähäl hösöö muu.
Pentti Pohjola 20060822 (20060822) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu