Mikshän aina jotain pitää aatoksissa uutta itää kaikkee tuota pakosti eikä jurnust, lakosti. Nukkuissakin mieli ravaa omii urii öillä avaa pirteenä et heräilee itsens täydeks keräilee. Uni juuri voimanlähde ettei ole peräs, tähde hommii alkaa aatella tekemisiks saatella. Joku hakkaa naulaa puuhun osa poppoost iskee muuhun riskaavaista toiminta saldojensa poiminta. Vanhat jaksaa he vain vähän omistuttu kohtaan tähän että liekki lepattaa tyytyvyyden palkaks saa. Kukin kulkee mitentaitaa jetisest, tai pitkinlaitaa hyvintänsä hakien innostustaan vakien. Odotukset keillä suuret hyvinsyväl lähtöjuuret ettei pursi pysähdy karinreunaan rysähdy. Hyljittynä pirstaloituis tappioksi tuohan koituis yhteiskunnan huoleksi menetteitten puoleksi. Nähtäis vapaast ilosilmin rullatessa sutjast filmin hankalaks jos heittäytyy tiedontaso peittäytyy. Rakenteitaan remontoiden ei oo tuskas harmein noiden kiittää ylhää jaanneista ansiotta saanneista.
Pentti Pohjola 20060822 (20060822) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu