Mulla on ainainen ilmaisuntarve älystä vaikka on järkisest harve yhtenään edelleen roimailen puolesti leikisti voimailen. Eihän nää kelpoihin tietysti yllä kupoolis senverran hatara vyllä ikäisnä rupesin rustaamaan papruja sanoilla mustaamaan. Nuottienteoissa laajempi lääni useemmansorttinen vaihtuva ääni riimejä niukkoja näpräilen taitajaks itseä tunne en. Hommis kuin nokin saa hitusest olla lepääntyy kummasti harteilla polla tyhjyyshän kaiikkein sit rankinta aherrus lääkkeenä vankinta. Ihmiset vaihtavat olonsapistet peläten luullusti tulevaa mistet unohtain iän ja kuntonsa turruttain hössöllä tuntonsa. Laiskotus jarruna moiselle mäiskeel anturain kipakal alustaanläiskeel hiljalleen mukavii aatellen ruojuaan iltaansa saatellen. Tuohan ei ikinä onnea tuota omihin avuihis hitsissä luota nuorempan useinkin korvissa sivuisen äänenä sorvissa. Virhettä ollut tuon reilusti myönnän kontturei samalla huomehen työnnän rohkeus reissussa karissut tuplattuin eihin ehk varissut. Paikka on löytynyt selkien takaa muistamat esittää elo et vakaa urkkomist alettu aiheilla sävyttään soppaista kaiheilla. Riittänyt tilaa ja tyhjyyttä tässä ehtispä jolloinkin passeli kässä helpoint siin hetkensä hukata kuvitteet laineille pukata.
Pentti Pohjola 20060821 (20060821) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu