Savunkitku täällä vahtaa meitä huonoi hengelt ahtaa ikkunat jäi raolleen raitis ilma paolleen. Tuulenhenki kun käy venäält nauttiminen vähii enäält sadat palot käryää mieltä hitsist äryää. Hetken luul jo, ohi riesa maastopaloist inhoist liesa ei vaan paikkaans pitänyt uusiikin jop itänyt. Länsisuomi näist ei tiedä heille saak tät harmii viedä onnestansa oppikoot öistä leppeist koppikoot. Pari viikkoo, hirmukatkuu nyt tuo jälleen saasta jatkuu kerkes mieli puhtua jälleen suoltaa uhtua. Maisemille myrkynkylvöö venäjähän tuosta ylvöö kun nuo syttyi, palakoot turvanlousket valakoot. Ensi yön ei yllätetä katkullansa vyllätetä ikkunat on suljettu älyyvämmin kuljettu. Jättimaa on tavoilt toinen pienemmält ei sujuis moinen metsäpaloin lukuisuus haitantuotto, jukuisuus. Noille pelkkää, soromnoota lotrunmärkii kelei oota a vot, ilmas happea passaa keuhkoon lappea. Vaikeaa täst tyynnä tykkäil savusumun anneis kykkäil järjetönt tuot sallia haittoi pitäis hallia.
Pentti Pohjola 20060821 (20060821) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu