Palonhajut nyt jo poissa tukehtuuhan meinas noissa helle vielä kiritti nahka märkää liritti. Lämmint yhä ennusteissa sietävämmäst onneks heissa keuhkot ärtyi kitkusta tuplaviikkoin litkusta. Nuoret vahvat nauraa näille ukkoiän tuumainpäille joudattehan loikomaan itsee rojoks oikomaan. Mehän teitä elätämme vaivamme kun selätämme huomaisitte pokata älyllänne plokata. Kuulkaa silt mein vanhain vaiheist tiukkain aikain monist kaiheist ruoka tuppas loppumaan uuteenusko toppumaan. Oli sodat, kauhunryskeet linjainsuunnilt jatkut jyskeet karnaatit mis möyhensi hengispysyi löyhensi. Tuota nyt jos tähän punnii hyvinvointi yltääst nunnii silti seas köyhyyttä etuinajon löyhyyttä. Vähät eurot alkojuomiin olonpolle siihen puomiin läheisille haittoja suhtein poikkilaittoja. Ihminen on aina altis niukkuutta jos kellä maltis sihti saattaa sumentuu kätehen et laittuu luu. Ei siis erheetöntä oloo piilois muhii kaikil poloo auttajii yh tarjolla suojeluksen varjolla.
Pentti Pohjola 20060819 (20060819) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu