Minust ei välitä yhtikäs kukaan että hän ottaisi olemiins mukaan aina oon asian ällännyt hommani hutoiksi rällännyt. Parempaa toivoi ja sellaiseen luotti nollan vaan haikeilu tulokseks tuotti kummoilee edes sit aatella muistoista esille saatella. Arkuus ol ankara valinnan suhteen itsessä hoksasi paikkoja nuhteen liian kun nättejä nakitti käytännös käskystä pakitti. Taskus ei killinkei vähänkäänvertaa asia itseään yhäkin kertaa ei ole autoa tallissa kortinkaanpuoli se hallissa. Iloinen avoimuus puuttuvi tyystin arkisen ankeista etuni jyystin kiroten niukkoja voimia hölmöistä hölmöimpii toimia. Lankesin nättyyden pettävään päilyyn eihän se sellainen rupeile säilyyn paljon ol kannoissa puutteita seuraavis toimissa muutteita. Aina ol yritteet kaikki ne nollas haaveiset kuvat vaan rylläsi pollas leimautui hoppuolut höntyiksi tunteittenkuohunnan köntyiksi. Sellaisest sopasta puuttuvi suola kukkasen kasvatteest änkesi juola järki ol jääneenä nukkumaan miinuksensorttisii tukkumaan. Vanhana vakavast kritiikil sihtaa silloisii kiemuroi kohtiinsa lihtaa tuhannen turhaista toiminta perskeittenpuolista poiminta. Nytkään ei sujuis täl happamel naamal lapsena jaossa itselleen saamal nauru viel vuosissa väkistyy reippailun remellys häkistyy.
Pentti Pohjola 20060812 (20060812) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu