Itsestäni jotain haen löytääkseni teonlaen näissä pikku puuhissa riimeilyjen nuuhissa. Vuosia kun yksii vääntää tähtäintä ei taida sääntää arkiseks jo muuttunut raiteillensa juuttunut. Näkee mit on mieles mulla selitetyks toisil tulla helmet polult puuttuvat yksitoikoks miuuttuvat. Silti pännään halul tarttuu esitteisen erii varttuu uskomatta ihmeisiin räppänät jo luullust kiin. Mieli tarvii piristystä olonvanttein kiristystä laittaa purje pullolleen jutunjuuret kullolleen. Yksilöit tääl jokasorkka parhaimpien päällä korkka sen jos siirtäis sivulle intoisesti vivulle. Opitta on vähän ojas liianlöysäst länkiinnojas ettei aura viiluta hontunhyötyy hiiluta. Tekemällä opittua vaistoisesti kopittua sitähän tää melonta juttupuolten selonta. Palkinnoille näin ei päästä alaoksain risunnäästä urkkomtyylin toimilla ylihaastet voimilla. Kiitoksia kestämistä hunninkoisten estämistä lipsuminen vähentyy taulunkeskus lähentyy.
Pentti Pohjola 20060812 (20060812) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu