Elo ei se aina soinnu vastakarvast hetkes toinnu kuluu ehkpä vuosia yhä ilman kuosia. Sellaisessa myllytteessä ongelmia piisaa eessä näkymät jos harmaantuu takannaahuu varmaantuu. Loppuu kipakainen lähtö himmenneenä hiiluu tähtö jota kohti reitillä sirpaloinnin keitillä. Turhaa silti huomenpelko kepeämpää ottaa selko miksi kone jurisee pörpöttäen turisee. Voimansiirtok vinoutunut yllätteitä pinoutunut luistiks ei voi liikkua tilassansa kiikkua. Menetelmii passaa tutkii josko löytyis rööreist mutkii oikomalla auentuu stabiloituu sitten muu. Hölpöttelen kaikkee tässä enkä ole sanain ässä vähissäni vääntyilen kantapäilläin kääntyilen. Löperöinneist tulee veroo piirusteistaan jos noist eroo kätisyydet kurjasti sananmukaa nurjasti. Ykskin jos tääl tukemassa mittoihimme pukemassa orpous siin vähentyy ihmiskästys lähentyy. Antamassa jonkin vinkin osoittaen oikeenlinkin passeloituu polenta valoon virii olenta.
Pentti Pohjola 20060812 (20060812) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu