Vanhan osa, olla, väistyy joutilaisuus, tuokin päistyy robotoinnist erottu harrastuksis terottu. Kukin sillä kapeel saral näppöset et ootoist haral mishän mieli ilonis toimenhukka silonis. Ruttupelii revitteli sit jo nuottei levitteli kipaleita kasaili ankeuttaan tasaili. Kuustoist vuotta noita poimin vaistonviemän juurkin toimin ohes riimei raplasin mielenvaloks kaplasin. Nyt on täynnä noita nurkat edemmäs ei riitä kurkat mapinpaljoin mättelin tuskin yhtään jättelin. Sävelkuvat nyt jo outoi harrastelus, esiinnoutoi kiva vanhoi tavata entisaatteis ravata. Riimei noit ei viitsi lukee turhan yksiin siellä pukee jatkan silti sysyä vaik ois miten nysyä. Elämällä puoliks haaveis sielunsyrjä ei niin raaveis puheenpälpe vähennyt töksö tyyli lähennyt. Kasikaks koht ikää niskas roskakoriin rähjän viskas laatuisessa mielessä hyvinmonet pielessä. Yhä kiitän yläkertaa aiempiin kun menoi vertaa siedetty mun mokia pirstomatta pokia.
Pentti Pohjola 20060725 (20060725) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu