Olonhaitat kiusaa mieltä lisää yhä purkee sieltä korvanlupse vallalla riittävyydet kallalla. Pitäis olla nöyrä näissä elämämme ääripäissä tukeutuen ylhäämme kaitsijahan jylhäämme. Annetuilla ajeskellen saantojamme vajeskellen nurkumalla osaansa lutuskoittaa posaansa. Vaik ois enää rippeit käsil toivonilmet saada pläsil huonompiinkin heitossa joka vielä peitossa. Älinöinti kulututtaa nykyisiltkin sulututtaa painoarvo kestolle linjakkaalle sestolle. Meidänvaral ties viel mitä aateltaisiin hetki sitä takaperon tunkua ulospääsyn hunkua. Rohkeus on rajallista puolustama hajallista kiinteytyä pitäisi tuloksia itäisi. Nykytilas varpaat sulaan eikä pelkoo nyt jää pulaan unohdettais vaatimat aiemmasti laatimat. Kesänkeskel hujutellaan ohi estein tujutellaan muistamalla särkynsä nokkapaikal kärkynsä. Puutteisuushan asuu meissä loppusuoral hitais keissä ansiotta etuillaan vähiämme retuillaan.
Pentti Pohjola 20060719 (20060719) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu