Helteenjälkeen sopuilmaa tänne tökkää vaihteeksi käryyttäjät omiins filmaa eivät ryhdy kaihteeksi. Ainainen on tuolta tulos ikkunoista sisälle pahempaa kun ovest ulos väkipakol nisälle. Totuttua kiertokulku erittäinkin lämpimäl ärähtäinkään ei ois sulku roskanvihuun kämpimäl. Maailmassa monet ristit nautittavaks tarjottu puhtaast ilmast että mistit hengenrauhaa varjottu. Etäämmältkin metsäpalot ulkomailta ulottuu sammuneet on torjunalot maastot käryl sulottuu. Näyttää, ester laiskistunut lirunhanat ummella kasveinreho raiskistunut pakko tuota kummella. Muut ei voi kun mukautua ulkopuolen esteisiin kirvelmielin sukautua ettei huku nesteisiin. Ylikorosteisii haitat tuokin pakko myönnellä kohtuu täynnä kivain aitat harmit eestä työnnellä. Jos ois aina, kylmä, sade värjöttäisiin vilussa sellaisel ei ole kade täristellen hilussa. Ihmisii meit montaasorttii päsmäröinnin lyöminä etäaatteest ettei korttii oman pakon syöminä. Tämä"haistinherkku" tuli, ja tulee, Viron metsäpaloista.
Pentti Pohjola 20060717 (20060717) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu