Niin täs on tottunut tietsikan käyttöön ilman sit anheeta oloa ellei tuot tekstiä näpytä näyttöön peremmäl lykkäilee koloa. Läppäri apuna pelates shakkii tuolta ei riimejä renata yritin, tallaten jalkoihin lakkii jaksoi mua vastahan tenata. Oottelen että sais kotihin koneen näprääjän näpeistä pöydälle laitteesta apua harmihin moneen uusien itujen löydälle. Vaikka väh sairasta tällainen puuha älykkäin aatteina kuulostais taatusti parempi pienikin nuuha kestävyyt tavallaan huulostais. Soitteluu koskaan ei käytöttä jätä näppöset nappuloi napsuttaa rutiinikunnolla virkistän tätä kupoolist kiintoa kapsuttaa. Ukkona eihän täs Vilistä luokkaa soljuta sormia salamast arkisest kohottaa hommihin kuokkaa tärkeintä ettei oo valamast. Esiinnyssoitto se päättyvi juuri helpotus henkeä hallitsee lähtöjenmäärähän kaikkiaan suuri rauha nyt rakenteis vallitsee. Kotonapuuhailu, tuotahan jatkaa omista innoista ammeten haitoista toki on päivinen vatkuu sietoa sameaks kammaten. Laine tuos laulelee lahtemme päällä hopeaa heittyvi maisemaan oivaa on asua korkeemmal täällä ellei noit käryjä haisemaan. Ilkeesti tuoksuvat rojut ja muovit liekkiä niille ken tarjoaa turkasenmoisessa ärsyssä kuovit soreaa harmi jos varjoaa.
Pentti Pohjola 20060714 (20060714) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu