Helle huojaa vankkuria läiskäin pohjaan ankkuria jonomuodos tarjoaa kestämist kyl varjoaa. Sateisista oloist puute tropiikiksi lähes muute mailmankirjat näitä tuo vaihtoehtoi ettei suo. Nuori terve, hitsii noista aurinko sä täydest loista pintaan länttää rusketus kuparvärin pusketus. Ikäimmeist hieman hellää sopivassa määrin tellää luukkujas vaan raota kylmänhorkkaa paota. Tuossa jossain, kahdenkympis millätienoin olis sympis yliantei rajoita kukkuraamme vajoita. Yhdel hyvä, toisel liikaa pärstäkerroint hieman tsiikaa että annin kestämme rapistuman estämme. Kohtuut tarjoo paistemääriin jossa jatkust rupee hääriin äijä ettei näkistyis luvunloppu äkistyis. Meille kaik on suhteellista ylipäät ei nuhteellista tyhjist taidan narista silppuani karista. Onni olla suomalainen ukkopuol tai vaikka nainen kotikunnail pyöriä ympyröissään hyöriä. Laiskotellakin tääl passaa aikojansa että hassaa tekemiset toimittu mansikkamme poimittu.
Pentti Pohjola 20060714 (20060714) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu