Hanurhommis, harmaisensa polultpoistun karmaisensa jospa ei tuos pärjäile laatuisasti värjäile. Soittaminen onhan sitä ihmiset et tsiikaa mitä yksinänsä yrittäin ehkpä töhlii tyrittäin. Ainaisena, lipsunvaara pöpelikköön menos kaara nappulas jos erehtyy onnistuman polul kyy. Turha maalail mustil väreil oottovaihees, hermoil, äreil kovin tuttui tilanteit pelkäämällä pilanteit. Nyt vaan ikä jäykkii sormii löytäneekö, innonnormii tuolla paikkais paljoja sivuunsiirtäin haljoja. Kultahäissä valssi rutust yksi yhteen, ennenkutust mahdist aikaa aiemmast sakiltehdyst, raiemmast. Onhan keinot vähempänä elon ilta lähempänä aktiivsoitoist erossa hailakammas terossa. Edelteet siis lähes nolla vuotavana muistist polla syystä tuuriin turvaisi ohi karein kurvaisi. Mer tuos läikkyy hopeoitaan välkynpoikii nopeoitaan kimalteista silmille taltuu olon filmille. Pyöritän näit yksii juttui lausevähäin riimisuttui joutoäijän uskolla yhdenlaisel kuskolla.
Pentti Pohjola 20060706 (20060706) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu