Jaksaispa ymmärtää saamansa hyvän läheisten lämpimän, rauhaisen syvän eikä vaan vaivojaan valittais ihmise anteja alittais. Monasti tuossa juur kynsin ja hampain omia erehteit murjona kampain runsaastkin mukavaa matkassa kitkerä jos se vaan hatkassa. Lähtemäl liikkeelle puhtia löytäis venosen vesille lillumaan töytäis kuvite airoja kaariinsa ujuen haaveitten saariinsa. Arkinen elämä pelkäst ei piisais yksisen toikkoiseen, tuonnehan viisais harmaisten nurkissa nukkuihin kielteisten käsittein tukkuihin. Ellei oo näkemyst, väistyttäis vähän monikin mieltynyt konstiseen tähän rattaiset alkaneet raksuttaa tuntemus uusihin jaksuttaa. Liian jos keveäst varvasta veivaa oleman ohehen takuulla heivaa siellä nuo vahingot enentyy pöpeikön puolelle menentyy. Tällaista tuhruuta ukkona urraa vähiä sanoja ketjuksi kurraa muistamat jarrun ees talloota passelinsuuntaista malloota. Vuodet ei varusta ylisel järjel niin että jonossa koikkuisi kärjel ennemmin perästä paarustet hontuisen horjuvaa haarustet. Saapihan tyylejä taatusti vaihtaa kunhan noit kallaita edelleen kaihtaa lampsien henkisest hereillä itseises kilpailus kereillä. Nyt on meil lämpöä helteisiin saakka ukkonaolossa joltinen taakka paikat kun rivissä ratkenneet ystävyyssuhteetkin katkenneet.
Pentti Pohjola 20060705 (20060705) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu