Joillekin ihmisil huolia mättyy olemantaivas kun pilvehen mättyy tohtorisetä jos töksähtää etpähän iloa huomessa nää. Paha on tauti nyt kehosi kimpus olemanennuste hitusen himpus siltikään toivoa unehtaa aina ei kohtalo mustaa jaa. Elämänkulku on laaksoa mäkee hyvinkin huterast tulevan näkee liikaa ei pitäiskään pohtia reilusti kulkea tohtia. Onni voi löytyä lattianrajast millä saa kootuksi itsensä hajast paikkailla tulleita lovia aukomat vääriä ovia. Vastukset kuuluvat arkeen ja työhön useita rensselei kerätä vyöhön haittaisii millä voi rassata kohtaansa jonossa passata. Harvemmat helmiä massiinsa mättää kankaseks mannikskin useimmat jättää lähespä perskeillä pungata. sielulle enennet hungata. Ikää keil saatuna kymmenii vuosii eihän tuos mitenkään uusista kuosii ylisii kiloja raahaten henkisis hytinöis naahaten. Kyllähän ohjeita tietysti löytäis nälkäisel kuurille vaan siinä töytäis olisi piinaavaa purtavaa ruuasta etäällä surtavaa. Addikteis ajautuu haittaisten huomaan vastuksenväänteistä polulle tuomaan noittenkans täytyyy vaan jaksella laskunsa lommoista maksella. Pakko on nöyrtyä huomaamaan tuota jokainen meihin ei ikuna luota senverran virheistä vääntöä kiertäen montaakin sääntöä.
Pentti Pohjola 20060702 (20060702) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu