20060625 Jälkipyhässä

Juhannukses jutkutellaan
toistapäivää hutkutellaan
ennekuin se ohittuu
arki uusi kohittuu.
Mik nyt oiskaan, saldonsumma
valonjuhlas, haalee, tumma
päivä ainkin paistanut
horkat etääl laistanut.

Aattoiltan kokol rannal
musisointii siellä annal
krillipötköö maistaen
toisten tikus paistaen.
Enemmäst ei sananvaihtoo
jos kyl tuosta tietoist kaihtoo
ruttu jatkust sylissä
pamloopuoli hylissä.

Soitanta on jussis tuttuu
kymmenvuodet siihen kuttuu
pelin nostain pykälään
askelt rantaan kanssa tään.
Verannalla, pasumökin
näppylöitä tiiviist tökin
kaks meit yleens puuhassa
trionakin, nuuhassa.

Tuol ei olla nuotit eessä
silmät seilas rantaveessä
pidemmälkin pällistää
kesän kohoo onhan tää.
Useit tulii eri rannoil
iloksemme vapaast annoil
hyvyys tarjoo tuntojaan
parahampii kuntojaan.

Huomes tuo jo, jälkitilaa
itseens päiväst-toiseen hilaa
yrittäen enentyy
sutjakammin menentyy.
Lähtemisist luopuneena
omist nurkist juopuneena
ajankello raksuttaa
kuta kulloin jaksuttaa.

Pentti Pohjola 20060625 (20060625) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu