Juhannukses jutkutellaan toistapäivää hutkutellaan ennekuin se ohittuu arki uusi kohittuu. Mik nyt oiskaan, saldonsumma valonjuhlas, haalee, tumma päivä ainkin paistanut horkat etääl laistanut. Aattoiltan kokol rannal musisointii siellä annal krillipötköö maistaen toisten tikus paistaen. Enemmäst ei sananvaihtoo jos kyl tuosta tietoist kaihtoo ruttu jatkust sylissä pamloopuoli hylissä. Soitanta on jussis tuttuu kymmenvuodet siihen kuttuu pelin nostain pykälään askelt rantaan kanssa tään. Verannalla, pasumökin näppylöitä tiiviist tökin kaks meit yleens puuhassa trionakin, nuuhassa. Tuol ei olla nuotit eessä silmät seilas rantaveessä pidemmälkin pällistää kesän kohoo onhan tää. Useit tulii eri rannoil iloksemme vapaast annoil hyvyys tarjoo tuntojaan parahampii kuntojaan. Huomes tuo jo, jälkitilaa itseens päiväst-toiseen hilaa yrittäen enentyy sutjakammin menentyy. Lähtemisist luopuneena omist nurkist juopuneena ajankello raksuttaa kuta kulloin jaksuttaa.
Pentti Pohjola 20060625 (20060625) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu