Ruohon kävin tynkimässä pyykit naruil hutkin tässä loppupäivä lorvitaan mit nyt riimei sorvitaan. Hellettä ol, tuota nytkin ylätalol siten kytkin vanhaa paiste painostaa turha riskuut mainostaa. Kaikille nyt luonto nauraa venyttäen, ruista, kauraa mitkä juurin pellossa nätti helke kellossa. Satanut ei tääl oo tippaa rutikuivaan kasvut vippaa ilmiönä tuttua hyvissäkin, ruttua. Monet säntää palmunalle honaamat tääl lämmöst halle yhtäpaljon asteita kukkuraisii lasteita. Nyt siis Suomi tropiikissa tuskin pitkään moisest hissa jussiinkaan tusk venyttyy ainakaan täst enyttyy. Tosikomeet luonnontauluu kuuluu vielä lintuinlauluu pian soinnit vähenee hämypuol kun lähenee. Päivänpituus enimmässä osattaisiin olla tässä aistimassa ilolla hetkeekään ei pilolla. Äkist suvi suihkaa ohi vuodenpääst taas nätist kohi murjotteel ei pilata synkennyksii hilata. Laine laittaa hopeaista nättiys jop ylimaista jaksettais vaan vahtia kulkee tuttuu tahtia.
Pentti Pohjola 20060620 (20060620) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu