20060620 Kesän valoisissa

Ruohon kävin tynkimässä
pyykit naruil hutkin tässä
loppupäivä lorvitaan
mit nyt riimei sorvitaan.
Hellettä ol, tuota nytkin
ylätalol siten kytkin
vanhaa paiste painostaa
turha riskuut mainostaa.

Kaikille nyt luonto nauraa
venyttäen, ruista, kauraa
mitkä juurin pellossa
nätti helke kellossa.
Satanut ei tääl oo tippaa
rutikuivaan kasvut vippaa
ilmiönä tuttua
hyvissäkin, ruttua.

Monet säntää palmunalle
honaamat tääl lämmöst halle
yhtäpaljon asteita
kukkuraisii lasteita.
Nyt siis Suomi tropiikissa
tuskin pitkään moisest hissa
jussiinkaan tusk venyttyy
ainakaan täst enyttyy.

Tosikomeet luonnontauluu
kuuluu vielä lintuinlauluu
pian soinnit vähenee
hämypuol kun lähenee.
Päivänpituus enimmässä
osattaisiin olla tässä
aistimassa ilolla
hetkeekään ei pilolla.

Äkist suvi suihkaa ohi
vuodenpääst taas nätist kohi
murjotteel ei pilata
synkennyksii hilata.
Laine laittaa hopeaista
nättiys jop ylimaista
jaksettais vaan vahtia
kulkee tuttuu tahtia.

Pentti Pohjola 20060620 (20060620) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu