Sota-ajat täs on nähty harmaisihin, pyssyl lähty jyrähteitä kuunneltu varovuudeks muunneltu. Pahois paikois, ei tok siellä rennommalla yleens miellä jotkut tunnit tutinaa kranaattien hutinaa. Noinkin aisti itses pelon totaali kun tarjos selon pit silt ittens kasassa vaa-an leuat tasassa. Rauhanpäiviskin näis huolta puser-alta purkee tuolta onko este lähimäs kipeenkoku vähimäs. Ei oo entispäivän voimaa siitä mieli ukkoo soimaa löysik laisin ohjia kolisti vaan pohjia. Harrasteita hakein esiin pyrkimällä noitten pesiin uusiutumaan luottaen sekundaakin tuottaen. Lääkkeeks haprul olennalle pyrky jäänyt, riman alle mukavuuteen mallaten vastuist eril kallaten. ykkösest ei hoitant postii rakentanut perus rostii että kestäis tuulia moitteisiikin huulia. Omanlaista etsimistä sivustkatsoin metsimistä nuottein teot, värssyilyt kauempata tajuu nyt. Aivan tärkeit, kasaspysyl lähteminen moistensysyl edemmäs ei vaikuta poppoomieles laikuta.
Pentti Pohjola 20060617 (20060617) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu