Joutoisissa kuluu aika äijä-iäs menontaika yritteisyys ohitse nynneröinti kohitse. Soittosählyyt, riimittelyy ettei oisi viimittelyy aatostansa kirittää huomisihin lirittää. Mitaleille näin ei päästä luuleminen, jempteil säästä edeskellään huvikseen pystyspysyks näitä teen. Osaamisest ei oo perää satoaan vaan löysäst kerää tajuntaista tohloa kunne suuntaa sohloa. Ehonnuttaa, antaa aikaa mitä kulloin kopas kaikaa uteluus on vireä hengenhersy sireä. Pelkäst tätä, itsemielest nykimällä vinoo pielest rauhaisuutta rentoa idunvihreet hentoa. Kaikki tämä täyttää päivät hikihypyt taaksejäivät asenteillaan arvailla tuiskahduksii harvailla. Nöyrtyminen ensteijuttu sileneiksee usee suttu rähmellysten tiimoilta piilommassa viimoilta. Tääl sit ollaan kuumas kesäs paisteisuutta, valonpesäs merenhopeet pälyillen lahjakssaaduil älyillen. Ansiotta tullut hyvää suuntaamassa kymppiin jyvää pitää eduist mainita varjonkans ei painita.
Pentti Pohjola 20060616 (20060616) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu