Suomen kesä parast näyttää vehreällä tienoot täyttää ilma ollut kolea lähimennees holea. Nyt tääl toinen ääni kellos kasvuintoo riittää pellos ruohokin tuo intoutuu juurilt puskee ylös muu. Iltapäivin, vastavaloon hopeoituu lahti taloon siinä tunne rikastuu toivemieli tikastuu. Kaikil ei tät mannaa jaos rannanseudut useilt paos onni kun keit suosinut ilon vahvaks kuosinut. Aistimista suves riittää lahjaks-saatuun tämän liittää mennein polvein ansiost heidän, hommain kansiost. Vanhaan aikaan hirmust työtä saivat tiukkaella vyötä leivän pöytään kiskoivat ylimäärin riskoivat. Hyvin muistan toimeinkuvat sesonkina levot huvat aamuvarhaast iltahan puuhanlankkui siltahan. Lehmipaimen olin tuolla tuorehisen touhunpuolla heinii häkis tallasin klapei kuuriin mallasin. Omast ajast, suurta haluu sorvinääreen ettei paluu rantaleikit, uimiset metsämanskoin suimiset. Ne ei ajat unhoonjouda tuumooksissaan, ohisouda ylähält tuot tarjotaan hetkin himmeil varjotaan.
Pentti Pohjola 20060612 (20060612) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu