20060609 Kun päivä paistaa

Pitkäst aikaa kaunis päivä
ollutkin tuost horkast näivä
ukkoo tätä palellut
mälsäks menon valellut.
Nyt taas jaksaa kivoi miettii
ajatella montaa tiettii
leikkurii tuol lykkäsin
ensin riimin pykkäsin.

Taas on äijäl kynä näpeis
sanat eivät tovii säpeis
rutullakin polkkasin
kipaleita jolkkasin.
Lämmin ehtii oloo hyvii
passaa älläil juttui syvii
samettisest ohjataan
huomenkestoo pohjataan.

Linnut laulaa lehvästöissä
hämärää vaan hiven öissä
keskikesä lähellä
vehreää täl tähellä.
Kelpaa elää Suonenmaassa
niukemmalkin parast jaassa
toki tuosta kiitetään
sormet yhteen liitetään.

Menot tietyst hiukentuneet
oottelukset niukentuneet
vuottenreppu olalla
elkeet nykytolalla.
Haaveilu on enää leikkii
pisara jo nostaa veikkii
totisuus täs tapana
yritteet läh rapana.

Ehdottomast potkii onni
matkainpäässä syvä ponni
niin tuon tahdon ymmärtää
sulanut on syömmest jää.
Rauhaisasti rakennellen
hyvin etääl roolist pellen
itsenähtöö siilailee
haltuunsaatui viilailee.

Pentti Pohjola 20060609 (20060609) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu