Pitkäst aikaa kaunis päivä ollutkin tuost horkast näivä ukkoo tätä palellut mälsäks menon valellut. Nyt taas jaksaa kivoi miettii ajatella montaa tiettii leikkurii tuol lykkäsin ensin riimin pykkäsin. Taas on äijäl kynä näpeis sanat eivät tovii säpeis rutullakin polkkasin kipaleita jolkkasin. Lämmin ehtii oloo hyvii passaa älläil juttui syvii samettisest ohjataan huomenkestoo pohjataan. Linnut laulaa lehvästöissä hämärää vaan hiven öissä keskikesä lähellä vehreää täl tähellä. Kelpaa elää Suonenmaassa niukemmalkin parast jaassa toki tuosta kiitetään sormet yhteen liitetään. Menot tietyst hiukentuneet oottelukset niukentuneet vuottenreppu olalla elkeet nykytolalla. Haaveilu on enää leikkii pisara jo nostaa veikkii totisuus täs tapana yritteet läh rapana. Ehdottomast potkii onni matkainpäässä syvä ponni niin tuon tahdon ymmärtää sulanut on syömmest jää. Rauhaisasti rakennellen hyvin etääl roolist pellen itsenähtöö siilailee haltuunsaatui viilailee.
Pentti Pohjola 20060609 (20060609) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu