Vaik ei olis ihmisarka omiinnurkkiin äkist karka yksinäisen yrite moneltapaa tyrite. Rohkeutta jos sit tapais jumitusten kahleist vapais päivä alkais paistella mansikkaisest maistella. Nykyinenkin riittää kyllä sinitaivas kun se yllä luojanluomii olemme maaliikohti polemme. Etevyyttä toki haluis jottei tyhjä sieluu kaluis perustukset reilassa avaruutta seilassa. Uupumatta kesken matkan yhä alkais ilost jatkan naururyppyi naamalla hyödynteitten saamalla. Kaikki tarjois kaveruutta eikä se ois luonteel uutta jokasuuntaan haluja mukavihin paluja. Oma jäykkyys jämähdyttää arjen ankee kämähdyttää herää ukko haaveista monii puuttuu kaaveista. Ankkuri on usein pohjas virheasteit siksi ohjas karikkoiset tuttuja hengepuol saa ruttuja. Saappaissansa täällä tarpoo pienii voittoi ehkpä arpoo halutut jää hyllylle jotk ois mannaa myllylle. Leipää toki näinkin riittää osaa siitä ylhää kiittää sielt juur sato tarjotaan liikoi halui varjotaan.
Pentti Pohjola 20060608 (20060608) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu