20060608 Kuka kutenkin

Vaik ei olis ihmisarka
omiinnurkkiin äkist karka
yksinäisen yrite
moneltapaa tyrite.
Rohkeutta jos sit tapais
jumitusten kahleist vapais
päivä alkais paistella
mansikkaisest maistella.

Nykyinenkin riittää kyllä
sinitaivas kun se yllä
luojanluomii olemme
maaliikohti polemme.
Etevyyttä toki haluis
jottei tyhjä sieluu kaluis
perustukset reilassa
avaruutta seilassa.

Uupumatta kesken matkan
yhä alkais ilost jatkan
naururyppyi naamalla
hyödynteitten saamalla.
Kaikki tarjois kaveruutta
eikä se ois luonteel uutta
jokasuuntaan haluja
mukavihin paluja.

Oma jäykkyys jämähdyttää
arjen ankee kämähdyttää
herää ukko haaveista
monii puuttuu kaaveista.
Ankkuri on usein pohjas
virheasteit siksi ohjas
karikkoiset tuttuja
hengepuol saa ruttuja.

Saappaissansa täällä tarpoo
pienii voittoi ehkpä arpoo
halutut jää hyllylle
jotk ois mannaa myllylle.
Leipää toki näinkin riittää
osaa siitä ylhää kiittää
sielt juur sato tarjotaan
liikoi halui varjotaan.

Pentti Pohjola 20060608 (20060608) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu