Haitanneek vaik mieltään avaa rehellisel otteel ravaa eikä moiti yhtäkään perusopiks ottain tään. Saahan siinä salpoi eestä välttymällä poskiveestä itkuks mitä mainitaan kuohuinkanssa painitaan. Elämä on nousuu, laskuu ilostakin löytyy taskuu olemisen rungosta asiotten tungosta. Plussaks kokee ymmärtämän unhotellen kulunjämän joku juttu maalina sopuisuudel vaalina. Ain ei tajuu omii toimii kukkasii vaik salaa poimii muuttumalla sietäväks yllätteitten vietäväks. Karu arki laittaa stopin ottamasta toimin kopin sisäl rinnas rakentaa eikä iloo etääl jaa. Näin ne kuvitelmat kasas vuottenpaljot toki tasas aaltoliiket olenta huomisihin polenta. Mit on eväit, niitä käyttää elämänsä aidol täyttää jonkunmielest höpöllä ponnekkuudel köpöllä. Riemuu, että pääsee jaloil ettei aina yksil aloil mielii monis muuttua suohonsa ei juuttua. Ymmärtmystä avukshakein tuos jo hieman kivantakein pelontunne vähenee ytimisyys lähenee.
Pentti Pohjola 20060605 (20060605) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu