Huonoitekoi pitäis kaihtaa aurinkoisemmalle vaihtaa synkehistä erota järjenpuolta terota. Kokemuksen äänel puhun lähtönä ei kuulo huhun murheis hölmöö söhlätä edut nolliks töhlätä. Vaikka kuinka estää koittais tottumus se silti voittais yhdel ural loksahtaa kupla puhki poksahtaa. Ihminen ei ikun muutu älä säkään ylpee suutu hataroita olemme lahjat jalkoin polemme. Tuiki tärkeet tietoon heräil sirpaleitaan kokoon keräil usein liian myöhässä valoon vaikka ryöhässä. Omast parhaast ettei tiedä ennustajal ketään viedä suunta tarvii tutkintaa stabiloimaan mutkintaa. Ymmär-itui jos sais pollaan ruoteliaan jediks hollaan kuoppaisella merellä elonehoon kerellä. Aina toivoo, löytyis tähti tarkentuisi siten nähti ruumeniaan penkoen haltuunsaatui jenkoen. Jok ei ylenkatso heikkoo ulkopinnalt vähän leikkoo turha moista kavahtaa iloon älläin havahtaa. Sieltäkin saa lämmint tuulta kaareiseks et vetää huulta yksist säkeist pudottu haaveisia kudottu.
Pentti Pohjola 20060604 (20060604) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu