Paljot vuodet, ilo, taakka omastmielest monis raakka eristymä enenee jäykemmästi menenee. Ystävät läh nurmenalla näillävuosil hyytää halla sitkeimmät he rämistää orpoluonnot kotiinjää. Ainhan riittää jotain tointa mielentyhjän päälle lointa kevyympii vaan keräilee nykyhetkeen heräilee. Moni meinaa tyhjää touhuu laiskanmiehen valemouhuu ei oo kulttuur kotona sivu viuhuu hotona. Halpaa tää on lääkitystä kaventamas kääkitystä ruuhen pysyis pinnalla toikkaroinnin hinnalla. Raaka työ silt kaikenpohja vapaammalle ukkon ohja riimitellään, soitellaan ääriämme koitellaan. Suuri juttu olla pystys hidust viret älynystys touhujansa tuhertaa vaik ei ahait liioin jaa. Yhdeltpaikalt pähkäiltäissä pölyn alla ydin näissä oppimisist etäällä kuorehensa vetäällä. Nyt kun Suomes suviaika leppeempien tuulten taika jurotuksist erotaan hoksaamista terotaan. Toivois nytkin puhekamui mielenvalol lisänamui unehtuisi urinat vähyyksistä purinat.
Pentti Pohjola 20060603 (20060603) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu