20060523 Tukontorjua

Ihmisen polku on mutkienmäärä
huolisenhallussa vaikka kuin häärä
yllätteist jostakin järjestyy
kohtalo ennakoi ikun myy.
Siispä tuost tulevast kenkään ei tiedä
utelumatkalle yhtäkään viedä
aikanaan asia lutviintuu
niinkuin siin sivussa kaikki muu.

Jokainen tahtoisi rapuillaan nousta
ahmien innolla olemanshovsta
ettei ois viimenä rivissä
senverran älyä tivissä.
Onni on monelta suljettu portti
noutamat edes ees haltijakortti
matkojenpäästä vaan tsiikata
aiemmil resursseil liikata.

Toisienpelko juur karsea juttu
kuvitemaailmas likaantuu nuttu
ulkoa tulevit paineitta
silmillä nähtävit laineitta.
Arkuus siis ankkuri elämäntiellä
ohjia huterost käsissään piellä
ellei tuost ajoissa irtaannu
myöhempin hetkinkään virtaannu.

Pohdinta uusia esille nostaa
moittisko itsensä habitust rostaa
vaikka tuost kiitellä pitäisi
aitoa nöyryyttä itäisi.
Sieluisuus sisältä ehyyn jos kestäis
turhimman töherteen pakkoisen estäis
liekö kel sellaisii voimia
että vois synnittä toimia.

Heijaavas paatissa olemme merel
jälkeisen jättönä, taikkapa kerel
yhteistä ydintä nuuhaten
älläävil oletteil puuhaten.
Kiitos on ykkönen onnisteen tulla
mielessä melailee sellainen mulla
lisäisii tuohon voi lapattaa
entistä homeista tapattaa.

Pentti Pohjola 20060523 (20060523) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu