Koska täs heräilin aikaiseen aamuun riimiä rupeenkin paperil raamuun soittoja tuossa jo kuuntelin unest kun hereille muuntelin. Liiasti valoisa rytmiä sekoo myöhäst taas pedille totutust lekoo illalla silmät on ristissä virkeäntoiveiset mistissä. Harrasteet nykyisin kovasti pinnal useemmansorttisen juuripa hinnal nuottienlukua, soittoa ankeiselt lamalta loittoa. Omia polkkia keräsin hajalt kuudentoist vuoden ne raamitteen ajalt eristen laatujen joukosta innoimman touhunnan poukosta. Yhä on lääkettä harmaaseen arkeen loitontaa mielestä avullaan karkeen huvit siis kotoista tekoa väistäen paineitten sekoa. Henkinen reikä tää arkisenmuuris omuuden vahvennet moukankintuuris kuitenkin esiä riittänyt ylhintä saannoista kiittänyt. Sen kun vaan muistaa, et ole ei taitoi hankautuu useesti kohti noit laitoi niukkuuttaan tarvitsee ymmärtää kelpoisist kauaksi perään jää. Akaton äijä väh naurunkin aihe päälle jäi laittamat möyryyvä vaihe haikeaa henkistä surua orvonkin otattein kurua. Vainkin täs kiittelen päivistä näistä toveittain olis vaik mitenkä täistä lähellä onnikin luurannut pönkänä hetkiset tuurannut. Kesä nyt juuri se hehkeimmil puhkee maisemaintuijoilu laadultaan uhkee hopeanvälkettä vedessä lämpöisin suvisuus edessä.
Pentti Pohjola 20060513 (20060513) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu