20060508 Vaivatun vikinää

Turha on töytäillä selkä kun trenkkaa
siinä ei pistellä, valssia, jenkkaa
hyvä kun raajoja liikuttaa
makuises mieluusti kiikuttaa.
Suvi kun tulee se vihrehin värein
äijälle ennättyy juuri tuo ärein
ei voi ees mopolla ajella
saarrostuu harmiksi vajella.

Kauan on kytännyt, päästäkseen kimppuun
laittamaan hommeleit hauskalta himppuun
nyt lähes viiltelyil vinoilee
painoa sisimpään pinoilee.
Ankarast ahersin nuottientutkus
yksi ol polkka se paperilt hutkus
enpä noist runsaista tavannut
helpotust tulemal avannut.

Oli kyl kasetil osaksi tallel
menetteenvaarahan helposti kallel
pakko ol nuppiinsa onkia
vanhoilla väännöillä tonkia.
Monenkin harmin täs kanssa ol sinut
ärhäkkyys äkkäsi matkallla minut
selänkin uhalla jukersin
kansioon hankalan tukersin.

Nuppiin jo vaikeaa, muistihin laittaa
paljoihin vuosiin en täytellyt aittaa
sisua tuollainen nostatti
erossaololta kostatti.
Ruttua raahasin useesti syliin
mikä jo pienesti jäänytkin hyliin
nuottei siis selasin julmasti
haenta päättyili pulmasti.

Vielähän viivoille täpliä mättää
kunhan tään ikänsä unhohon jättää
hyvin viel viehtymys onnistaa
usein ei sielulle tuollaist jaa.
Laho on keho mul, pakko se myöntää
taustalle hankalat voispa ne työntää
nauruisel naamalla harrastaa
juuri noit väikkyjä varrastaa.

Pentti Pohjola 20060508 (20060508) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu