Turha on töytäillä selkä kun trenkkaa siinä ei pistellä, valssia, jenkkaa hyvä kun raajoja liikuttaa makuises mieluusti kiikuttaa. Suvi kun tulee se vihrehin värein äijälle ennättyy juuri tuo ärein ei voi ees mopolla ajella saarrostuu harmiksi vajella. Kauan on kytännyt, päästäkseen kimppuun laittamaan hommeleit hauskalta himppuun nyt lähes viiltelyil vinoilee painoa sisimpään pinoilee. Ankarast ahersin nuottientutkus yksi ol polkka se paperilt hutkus enpä noist runsaista tavannut helpotust tulemal avannut. Oli kyl kasetil osaksi tallel menetteenvaarahan helposti kallel pakko ol nuppiinsa onkia vanhoilla väännöillä tonkia. Monenkin harmin täs kanssa ol sinut ärhäkkyys äkkäsi matkallla minut selänkin uhalla jukersin kansioon hankalan tukersin. Nuppiin jo vaikeaa, muistihin laittaa paljoihin vuosiin en täytellyt aittaa sisua tuollainen nostatti erossaololta kostatti. Ruttua raahasin useesti syliin mikä jo pienesti jäänytkin hyliin nuottei siis selasin julmasti haenta päättyili pulmasti. Vielähän viivoille täpliä mättää kunhan tään ikänsä unhohon jättää hyvin viel viehtymys onnistaa usein ei sielulle tuollaist jaa. Laho on keho mul, pakko se myöntää taustalle hankalat voispa ne työntää nauruisel naamalla harrastaa juuri noit väikkyjä varrastaa.
Pentti Pohjola 20060508 (20060508) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu