Toiset menee aamuin työhön rensseleitä sitoin vyöhön meikä lotkost löntyää kaikesmieles perään jää. Ei oo voimii käsivarsis jolla mainettansa parsis näinpä vuotan haukkua antaa suuntaan paukkua. Hienostelut jääkööt hiiteen reaalista puissa niiteen kaikes torson kulkien mairittelut sulkien. Onnellist silt olla elos yhä vääräintekoin pelos näin se ura urkenee toimitta taas surkenee. Mallii ottain tehoisista sydämeltään ehoisista äly siellä jylläilee nappiinkäyvät rylläilee. Itsel täs kyl huonot tavat kipeytyvät murheist lavat unohdus siin parasta hommain hyppiis karasta. Kateuskaan ei se vieras puseralust usein hieras miks en osaa toimia onko nollast voimia. Yritinhän nuorempana henkisesti suorempana vastakaiku väheni elon orpo läheni. Sieluisest väh nukuksissa priimajutuilt hukuksissa turvavälin takeilla aniharvan pakeilla. Näinkin tullut kivoi hetkii kuvitteilla roimii retkii hyödyksi ja huviksi ilmentymäin kuviksi.
Pentti Pohjola 20060503 (20060503) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu