Itselle jos pelkäst elää heikomminhan huvit helää kunniatta kulkua ehkpä monist sulkua, Ystävä ei olal läppää kurillisest silmää räppää äiti tulee mielehen toivepuoli pielehen. Kelkkaseni tuosta käänny naurummaksi huuli väänny surku päiväin hukkia lakasteisii kukkia. Aamut illat yhtälailla toisen lämpöö että vailla kohdemmin jos osaisi vähistäkin posaisi. Suunnat ne mitk päivin näkee unelmaiset tyhjää käkee pötkömäistä polentaa jäädessänsä oventaa. Naurakaa nyt kroppa väärän ketkä saaneet runsaanmäärän onnistetta omaksi buduaarii somaksi. Leikkimieltä jatkonsuhteen vähäl itsel antaa nuhteen suunta omaan puseroon mataloidust tyylist koon. Ulospäin ehk näyttää toivolt rokotettu että voivolt hiekkaa silti rattaissa eväspöytää kattaissa. Onnee toki ymmärretään syyttämättä vähää ketään pienemmäskin piirissä toimet joten jiirissä. Hivest haluis kehotteita valonsuuntaan rehotteita nöyräst toki marhataan käsilsaatui tarhataan.
Pentti Pohjola 20060428 (20060428) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu