Rajallisii vanhan keinot niukentuneet juuri meinot haaveiluista romutteet oletteitten tomutteet. Kyllästyttää nuuhimiset tarpeettomat puuhimiset lajei vähän tähteenä virkeyden lähteenä. Nurmenalla, ikäveikot elos täällä teholt heikot kalkkiksena kulussa ahmimiset sulussa. Pelko pois ja tohvelt eteen muistatellaan min ol reteen uudempana ollessa vikurvikaa pollessa. Haavimist kyl tarvii jatkaa mieleisis et eessä matkaa älliänsä loistattaa umpitöryt poistattaa. Ankkurolost eihän tykkää kylmännihkeet otsal lykkää huumorista halua vähentämäs kalua. Tok nuo haitat huomes kasvaa nuoremmil vaan säpsynrasvaa moottoreita murruuttaat joutenpäiten hurruuttaat. Enkä tuosta pahast sano ymmärtämään tyynest ano haittoi sais kyl vähentää nöyrehiä nähentää. Lapsilla ei moisest mieltä he kyl löytää intons sieltä valvontoja kaihtamal rämistelyks vaihtamal. Ehk saa tukkii tulpil korvii natiaisten pyöröis sorvii elämän on merkkejä ymmärretään lerkkejä.
Kevät tuo tullessaan monia pulmii aatellen ukkona oleman kulmii roskienpolttelun hajua enimmil turkasen rajua. Lounaast ja lännest kun tuulet nuo töytää itsensä niurimast monasti löytää voi noita putsaus intoja maksattaat syyttömil hintoja. Nuorille koneet on timanttei melkein mopot ja mönkijät pärryitten elkein oppivat lapsina taitoja ääneltään mitkä ei vaitoja. Sellaisten häiköistä ukkona uupuu itsensä niukasta pelkäst jo nuupuu toisiset ratkaisut evätty nykaikaan kaikkisest revätty. Aurinko hellii myös vanhankin mieltä räkittäin taivahan sinestä sieltä hiljaisuut mausteeksi haluais ärseinen niukemmin kaluais. Vaatimalinjalle, eipähän tuonne olipa mitenkä oksainen luonne kaikhan saa iloaan etsiä pärrätä, tallata metsiä. Tuntemalt arka on hetkittäin liris omuus kun unhottu kiireitten kiris sivummalt säpinää sihtailla äänien arkuutta tihtailla. Hyvä on toimia, pienestäpitäin uusien etsinnän kipinän itäin joudu ei katuman kynsihin yleenskään henkiseen ynsihin. Meikä on liiasti omilla juuril sisäiset saantinsa rajattu muuril vierailta mikä on salassa kurkkua kärnäväs palassa. Äijänkin ymmärtää huumorinpäälle eikä mee syyhyttä ohuel jäälle osaa jos turpansa tukkia keventää kulussaan hukkia.
Pentti Pohjola 20060415 (20060415) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu