Olla voi ihminen monella taval eikä siin konsteilla koiteta heitellään henkisen notkeal vaval turhast ei polulta poiketa. Ilo on rikkaus lantteja ilman puseron alla min asustaa sellaisel sihtoolle löytää kun filman risui ei ainakaan puolelt jaa. Tärkeäks tekeytyy olennalt raakki jolla on ponnetont pepussa äkkiä väsyy siin koninen kaakki niinkuin ois lyijyä repussa. Annetaan arvoa laidasta laitaan itseä korkeelle nostamat homma ei tukehdu pakkoiseen paitaan edemmäs ehtineil kostamat. Silmillä tsiikaten viisarinvääntyy edeltein jonoille juostessa aherteet oikeiksi autmaatist sääntyy ylemmän antajan huostessa. Miksi ees tarvetta melua pitää kaikkisen kolinan keralla utuises rauhassa yhtyydet itää sointuvan sävyisel veralla. Enempii etsimäs täällähän ollaan pikkuista pilkettä löydässä sen kun sais iskostuun harteilla pollaan avaraan olis jo töydässä. Roskaisuus ruokkisi virheistä vääntöö kankeaa kolinaa kulussa muistettais ensinnä ehdotont sääntöö laiskuuden lojunnat sulussa. Lyhenee askel vaik vuosien myötä tuotahan pidä ei pelätä hommittu aikanaan raskasta työtä olettais uuskaan ei selätä. Pelkäst jos palastaan sivusta järsii kaverei kovasti juoksuttaa mitatteen tahol ain jokunen kärsii nurkalta puhutut tuoksuttaa.
Pentti Pohjola 20060412 (20060412) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu