Koht taas puhkee lehti puuhun vehreyttä nurmeen muuhun ne on suven soreita ympäristön koreita. Sit taas välkkyy hopeis vedet oraspeltoin, laihonedet ihmistäkin ehyyttää uusiinpotkuu kaikki tää. Löydettäisiin aito sisin kaukaakiertäin haitanpisin yllettäisiin tutkuissa plussapuolen kutkuissa. Tääl ei ykskään toista sorsi raahataan jos kekoon korsi arvokkuutta etsien pikkusieluu metsien. Vuottenmäärät ällää niskas mihin nojain huomeen viskas loppupäässä lojoillen harrasteissaan hojoillen. Iloakin tunteinjoukos nuorempana vieterpoukos tänään hitaast haavitaan käsilsaatui kaavitaan. Ympäristö takaa rauhan antamalla eväät lauhan missä päiväns viettänyt ennen hommii tiettänyt. Metsätöissä, karjankanssa viljankorjuu, puinnintanssa käsikylvyst alkaen pellonpintaa jalkaen. Onnellista saada kokee sitä mantraa usein hokee talon ukkon tallustaa hivest liiket hallustaa. Nyt tuo kiire topanneena muuta näppiin kopanneena riimikynäl raapustaa eikä ihmeit esil jaa.
Pentti Pohjola 20060411 (20060411) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu