Miksi ollaan epääviä laakereilla lepääviä eikä innoin matkassa tuhistellen jatkassa. Riipuis toisiin yhä silti uupumukseen saakka milti yksin iskis pelostus äkkinäinen kelostus. Hyvä et on tukiturvii lieventämäs laitaansurvii voivotuksil vastaajaa kaverhengen nastaajaa. Orpona siis pupupöksys nurillans jo hidust töksyst sakissa on sutjempaa kohtalo ei kipeit jaa. Lantilla ain kaksi puolta tummemp tuottahiksee huolta valompi se viekottaa liikaliukkuut hiekottaa. Tukemuksist kiitoksia ehjiipähän liitoksia paiskaa aseit näppeihin hankaluuksii säppeihin. Ilotont ei kukaan huolis retevyydenvähään kuolis nauru antaa aiheita etäält kiertää kaiheita. Unemmalkin vatsa hytkyy kurillisiin jos on kytkyy lopettelee ulinan hörähdyttää pulinan. Sisäistellen tavoitteita nuuhii uusii navoitteita älyymisen saralta kompastusten varalta. Höperöintei liepeist puistain suksensujun sivast luistain auvoiseksi asettuu ymmärteiseks tasettuu.
Pentti Pohjola 20060409 (20060409) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu