Kirjoittelen, aiheilt tyhjii etääkseni olonnyhjii valoo että virtaisi mukavuudel pirtaisi. Suuremmast ei ole kyse ikäukon haalto nyse tiedetty jo alusta raapus riippuu halusta. Etäämmäl vaik näitä viskaa omaa oloo juurkin riskaa saamal kynään tarttua mappeihin noih karttua. Työs ei enää jaksais toimii loppusointui riveil poimii antaa mielen meneillä kuvitteissa eneillä. Rytöjä myös siellä riittää elinpäivist toki kiittää tästä arjen annista huomisihin kannista. Ystävyydet jääneet vähiin saati sitten pääsy lähiin luiuteltu sakissa vaihde ajoin pakissa. Nyrjähtely monis tuttuu silonkylkeen saatu ruttuu vähyytemme väännöillä unohdetuil säännöillä. Opetteluu, tätä yhä passelnaruist kun ei nyhä nollamallil ajetaan hetkihetkelt vajetaan. Mit on saatu, laitto talteen vältätellyt monen kalteen keventäen oloa äijää perin noloa. Ulkoisistkin, silminseuruu maailmalla mitä teuruu ei se aina ilosta kun ei siellä silosta.
Pentti Pohjola 20060409 (20060409) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu