20060407 Vuottenpaljoissa

Saades aamupalan suuhun
ukko kiipee riimipuuhun
taittaaksensa oksia
metsästellen hoksia.
Nynnymäisyys vanhaa vaivaa
yhdeltkohtaa satoo kaivaa
eikä osaa erota
älyänsä terota.

Tällätaval vuodest toiseen
monikaan ei ryhtyis moiseen
yhdensortin jauhantaan
nollalinjan pauhantaan.
En vaan irtoo nahkoistani
kauentuile jahkoistani
hidunpienest toimia
antaa huomeen voimia.

Joku tarve näihin ajaa
olemalla mones vajaa
perätuhdol ynnien
mielisest vaan rynnien.
Leipätyöt on lopetettu
itsee joutoon opetettu
hieman homma hävettää
etuisista etäs jää.

Kun on esteit asetettu
myötälethän lasetettu
vaivannäöst erottu
harrasteita terottu.
Pahin tyhjyys etäelty
ruksi selkään vetäelty
sanaleikeis nuuhittu
omastmielest puuhittu.

Vuodet vierii, mallit muuttuu
ukkoiäs takaan juuttuu
ei ain uudet parempii
kunnioittaa varempii.
Musiikit siel mielti korvaa
toiseltaval nuori sorvaa
rymisteistä tykäten
hanat auki lykäten.

Pentti Pohjola 20060407 (20060407) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu