Saades aamupalan suuhun ukko kiipee riimipuuhun taittaaksensa oksia metsästellen hoksia. Nynnymäisyys vanhaa vaivaa yhdeltkohtaa satoo kaivaa eikä osaa erota älyänsä terota. Tällätaval vuodest toiseen monikaan ei ryhtyis moiseen yhdensortin jauhantaan nollalinjan pauhantaan. En vaan irtoo nahkoistani kauentuile jahkoistani hidunpienest toimia antaa huomeen voimia. Joku tarve näihin ajaa olemalla mones vajaa perätuhdol ynnien mielisest vaan rynnien. Leipätyöt on lopetettu itsee joutoon opetettu hieman homma hävettää etuisista etäs jää. Kun on esteit asetettu myötälethän lasetettu vaivannäöst erottu harrasteita terottu. Pahin tyhjyys etäelty ruksi selkään vetäelty sanaleikeis nuuhittu omastmielest puuhittu. Vuodet vierii, mallit muuttuu ukkoiäs takaan juuttuu ei ain uudet parempii kunnioittaa varempii. Musiikit siel mielti korvaa toiseltaval nuori sorvaa rymisteistä tykäten hanat auki lykäten.
Pentti Pohjola 20060407 (20060407) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu