Kohtalonkolhuja eipä voi estää siksipä täytyvi harmiset kestää itkutta uraansa urnata huomisen suuntahan turnata. Pelko kyl luontainen lähtemäin stoppi eikä siin avita kirjoista oppi jyskyt jos puuttuvat pyssystä nautintapakkoa hyssystä. Luulemansortil ei etäälle ehdi tuossa ei tietoisuus vehreesti lehdi niukka sen havainnut aikoja suorimat kummempii taikoja. Monetkin menevät, huppu kuin silmil paussista kohtaa siin jatkuvast filmil reppu ei riemuista täyttyile onnisen halanta näyttyile. Lapsest jo virkeäst pitänyt viistää helpoimman hötöisen kohdallaan kiistää rynnätä toiveinsa perästä vaikka ei vateri terästä. Nauttia näkymist uudella miellä sillä juur avaran auvoisel tiellä tuhansii missä noit hiihtäjii armiaan edelteil viihtäjii. Humpuukimaakarit etäältä kiertää muutakin erehdet niskoilta viertää löytääkseen leppeitä tapoja jonne voi viuhuttaa vapoja. Itseisen korjanta ensteinen juttu oikoa äkisti sellainen ruttu sitten jo joukkohon siirtyä plussaisten porukkaan piirtyä. Haaveitten havinaa järkisest kuulla eikäpä viimekskään liikoja luulla moni on mokannut polulla ollessan haittaisist kolulla. Jokainen erehtyy useeseen otteen huomises tapailee tulevan sotteen tuolta voi uudesti ponnistaa kivalla lykyllä onnistaa.
Pentti Pohjola 20060404 (20060404) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu