20060329 Pöpelön pakeita

Jotkut on arkoja itsensäsuhteen
pyrkien välttämään kaikkisen nuhteen
ollakseen luontasest lempeitä
kotises piirissä hempeitä.
Sopuisuus todella, jelppaava avu
ettei noist rähinöist kitkeränsavu
tarvimat toimiaan katua
aina kuin sorjinta satua.

Mutta on meitä, jotk tuohon ei yllä
korjauskiirettä, sitäpä kyllä
löydy ei aatosten lukijaa
henkises horjunnas tukijaa.
Usko ei itseensä, kehnoo jos kulku
iloisist remuisist syömmessä sulku
puuttuu juur toisien tuenta
etuisten, plussiksi luenta.

Esitä siinä nyt, kaikki on kohdal
myönteisiin ollaan tääl jatkusti johdal
vaikka ei väreitä vedessä
harmaut pelkästi edessä.
Orvoksi jääty tuos parises mieles
sillä siis suunnalla, hommelit pieles
karkua jopa noilt aatteilta
lähempäin lämpöjen saatteilta.

Ihminen leimataan tällaisist nollaks
avuittakulkevaks, puisevapollaks
naiset häl nokkia nostavat
vilkaistes, vinoiluil kostavat.
Ällättiin ajankans, toimi ei tuhdist
etäällä yleisest uskalteenhuhdist
omaan siin nurkkaansa nukahti
murahtain asiast pukahti.

Tarve nyt hakea korvaavii toimii
käsillesaatavist, omiinsa poimii
sellaisil henkeä hyvittää
uusista naruista nyvittää.
Ruttu ei ainakaan luotamme karkaa
ehdoitta oppimil, riitosti sarkaa
värssyjä vielä kun vääntelee
paisteisen lämmössä ääntelee.

Pentti Pohjola 20060329 (20060329) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu