Jouten on ehdoitta raskainta olla äkkiä tuleekin tunteittenrolla miksi kaik harmaana himmertää pilvisen päivän ei iloo nää. Vakiset toimet on totusti tehtys suuri nyt yritys mälsäksi ehty vaikka kuin hölöä hoputtais ontolla otteella koputtais. Tällaisii aikoja tulla ei tarvis mieluust ois lupsasti olemainsarvis kuitenkin hyötyä tuottamat ahaita alkuunskaan vuottamat. Itseä varten on riimitkin rivis päivittäispuuhana, minuuttei tivis yhtä kyl sorttia sekottaa henkistä hetkisen lekottaa. Ulkona yhteisten eväitten jaost silti ei vähääkään riipu se paost haluishan henkeään hoputtaa tällä vaan erää ei miki jaa. Kun ei täs touhua leipänsä eteen omisi mieluusti rennomman reteen puhkuen toimintatarmoa eikä näin pyytelis armoa. Annettu vuosia ilmaiseks käyttää tohelon touhulta ehkäpä näyttää ukolla ikää jo roimasti miten siin meuhkanta voimasti. Soittoa harrastaa hanuripelil useimmin tuolla on suotuisel kelil riimii nyt väkiste vääntelen tuntoni hanoja kääntelen. Moottori murisee, eikä käy kunnol seikoista johtuen taakkana tunnol pörinäst toki ei väliä kammoksii repivää häliä. Herkät on hermot ja siitä ei päästä nykyisenkaltaisest, ikuna näästä täthän, kun kerran on syntynyt juuristo alustaan kyntynyt.
Pentti Pohjola 20060328 (20060328) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu